Guatemala: Tikal & Antigua

Piiitkän tauon jälkeen,tässä nyt tulee viimeisiä postauksia... tämän olin kirjoittanut tähän muotoon jo Guatemalassa, mutta syystä tai toisesta en ollut saanut aikaiseksi postattua. Eli tässähän tämä tulee.. New Yorkistakin kirjoitan vielä jossain vaiheessa.. ;)


Hämmentävää oli kerrankin saapua oikeaan aikaan perille :) Matka Hondurasin Copanilta Guatemalan Floresiin kesti rajan ylityksineen 8 tuntia.
Flores on Guatemalan itä osissa järven keskellä saaressa sijaitseva kylä, joka toimii tukikohtana Tikalin rauniota katsomaan meneville turisteille.
Mekin järjestimme itsellemme shuttle minibussi kyydin seuraavalle aamulle Tikalille ja maksoimme sitten samalla oppaastakin.

Tikalille matkaa Floresista on kuitenkin miltei 1h 30min ja ensimmäinen shuttle lähtee viideltä aamulla. Portit aukeavat kuudelta ja ilmeisesti jos lahjot vartijat voit päästä sisään katsomaan auringonnousua, minkä pitäisi olla Tikalin ”Se Juttu”. Raunioit sijaitsevat nimittäin sademetsässä, missä puita ja kasvillisuutta on riittämiin ja samoin myös elämää riittää: on hämähäkkiapinoita, mölyapinoita (jotka pitävät mekkalaa juuri auringonnousun ja laskun aikaan), kettuja, tikkoja, papukaijoja, tukaaneja ja lukuisia muita.
Mie olisinkin halunnut majoittua heti Tikalin ulkopuolelle, jotta oisimme voineet päästä sisälle ensimmäisten turistien joukossa ja jopa mahdollisesti näkemään auringonnousu, mutta koska majoitusvaihtoehdot siellä ovat vain kaksi tosi kallista hotellia taikka leirintäalue, päädyimme jäämään Floresiin ja tehdä sieltä kautta muiden turistien tavoin päiväreissun raunioille.
Lähdimme kuitenkin jo tuolla aamu viiden shuttlella ja sisällä alueella olimme seitsemän jälkeen. Tähän aikaan näimme kuitenkin vielä eläimiä ja papukaijat pitivät mekkalaa ja mölyapinat pystyi kuulemaan kaukaa.

Suurimmanosan rakennuksien päälle sai vielä kiivetä, mutta moniin paikkoihin oli myös laitettu kielto kyltit sitä mukaan kun ihmisiä on tullut sieltä vyöryen alas ja pahimmassa tapauksessa kuollut. Korkeimpiin pyramideihin oli myös rakennettu puiset portaat viereen, mitä pitkin olisi turvallisempaa nousta huipuille, kuin alkuperäisiä kivi askelmia pitkin. Nämä rappusrakennelmat tietysti vei vähän fiilistä ja näyttää kuvissa typerältä, mutta niin monilla hinku on huipulle eikä kiviaskelmia pitkin nousu aina olisi ollut helppoa/mahdollista, että portaat on varmaan ihan hyvä turvallisuus lisä. Tuli mietittyä samalla että jokohan Angkorin temppeleille on tullut ei saa kiivetä kyltit taikka rappusrakennelmat?!




Ainoa iso miinus oli meidän opas, joka ei osannut kertoa mistään mitään. Ei jäänyt yhtään mitään käteen Mayojen historiasta, taikka Tikalista. Saimme vain muutamia vuosilukuja ja kuka kuningas/hallitsija mihinkin temppeliin oli haudattu.Tämä jäi ärsyttämään todella suuresti, sen kerran kun otamme oppaan niin hän onkin aivan naurettavan huono. Ehkä opetuksena se ettei kannata ottaa mitään reppureissaajien opasta vaan ihan oikea opas paikanpäältä, jonka pitäisi tietää ainakin paremmin historiaa kuin meidän ns. opas. Yksi hyvä keino on myös jäädä odottelemaan porteille esimerkiksi isompaa amerikkalaisten turistien ryhmää joilla on oma opas mukanaan, joka yleensä on ihan yliopistotason ammattilainen historiassa ja osaa asiansa ja kysäistä häneltä josko mahtuisi ryhmään mukaan pientä korvausta vastaan. Näin oli ainakin yksi tuttumme toiminut ja oli kuulemma ollut todella hyvä kierros.

Kuvittelimme Tikalin olevan paljon isompi juttu kuin Hondurasin Copan ja tämän vuoksi ehkä hieman petyimme. Olihan nämä pyramidit todella huikeita ja alue suuri, mutta mie kuvittelin Tikalin olevan vielä jotain enemmän. Asiaa ei tietenkään auta myöskään se että on nähnyt ensimmäisinä isoina raunioina Kambodzan Angkor Watin temppelit, sillä ne oikeasti ovat isoja, mahtipontisia ja upeita rakennuksia! Kyllä suurinosa muista raunioista kalpenee niiden rinnalla.

Floresista otimme ensimmäistä kertaa matkatoimiston kautta kyydit Guatemala Cityyn ja sieltä Antiguaan. Halusimme saada paikat hieman paremmasta bussista ja myös päästä saman päivän aikana Antiguaan saakka (noin tunnin matkan päässä Guatemala Citystä) ja tietenkin vielä matkustaa turvallisesti niin, että myös meidän rinkat pääsevät perille näin viime metreillä.
Aluksi näytti huonolta, kun jouduimme odottamaan bussia noin 40 min. pidempään saapuvaksi mitä piti. Sitten ei ilmastointi toimi ja bussin sisällä 40 astetta lämmintä eikä ikkunoita saanut auki eli minkäänlaista läpivetoa/ilmavirtaa ei saatu bussin sisään. Tätä sitten korjaillaan ja ihmetellään. Vihdoin kun ilmastointi jostain syystä lähtee päälle huomaa Jere että bussin renkaan yhdestä ruuvista puuttuu mutteri ja loputkin mutterit on vain käsikireydellä kiinni :) eikun kyytiin vaan meidän ykkösluokan bussiin ja toivomaan että renkaat pysyvä paikoillaan.

Vaikka lähtömme myöhästyikin pääsimme iltahämärissä perille Antiguaan. Sen verran oltiin matkaamisesta väsyneitä että ensimmäinen guesthousi mikä tuli vastaan kelpasi, samoin ruoka ja uni heti perään.

Antiguassa vietimme vain kaksi päivää. Kaupunki on kaunis kylämäinen, värikäs kaupunki noin 1500 m korkeudessa ja näin ollen ilmasto pitkästä aikaa viileämpi. Jeren mielestä tietysti ihana ilmasto, mutta miun mielestä kylmä! Tähän siis loppui meidän super helteet ja hikoilut. Hyvästi Tropiikki!

Antiguan kaupunki on Guatemalan yksi Must see -paikka, minkä johdosta turisteille suunnattuja ravintoloita, majapaikkoja ja matkatoimistoja oli paljon. Onneksi kuitenkin tähän aikaan vuodesta itse turisteja oli hyvin vähän ja me viihdyimme hyvin.
Antiguasta käsin kävimme tekemässä tulivuoren valloituksen jälleen, tosin tällä kertaa meidän piti nähdä oikeaa Laavaa ja päästä grillailemaan vaahtokarkkeja sen ylle. Ja tämä oli se ainoa syy minkä vuoksi me enää lähdimme kapuamaan jälleen yhdelle tulivuorelle. Ja mie kipusin reppu täynnä vaahtokarkkeja huippua kohden, kunnes huipun puolessa välissä opas toteaa että tässä tää oli. Mie ihmeessäni että Mitä?! Missä on laava?! Missä, missä? Ja opas tyynesti kertoo ettei meillä ole ollut täällä laavaa sitten viime purkauksen. Anteeksi mitä?! Mitä miun pitäisi tehdä näille vaahtokarkeille sitten?! Opas näyttää kohdan missä on muka hieman kuumempaa hohkausta kivien alla, tässä näin tikun päähän vain vaahtis ja tulille. Ei käy ei, miulle ei nyt kelpaa ei yhtään. Arvaatteko miten tyrmistynyt ja pettynyt olin? Tämän piti olla meidän viimeinen huippu juttu tällä reissulla päästä näkemään oikeaa laava virtaa ja miut huijataan kävelemään vaan taas yhen tavallisen ”aktiivisen” tulivuoren ei edes huipulle, vaan puoleen väliin! Nooh... selvisin pettymyksestäni ja reissun kohokohdaksi jäi huonokuntosten jenkkituristien koettaminen selviytyä tulivuorelta alas. Jopa parikymppistä tyttöä piti oppaan taluttaa, ettei se olisi ollut koko ajan persuuksillaan :)

Meidän guesthousin kautta varattiin hostelli Guatemala Citystä ja meitä lykästi vielä sen verran että saimme ilmaisen kyydin Guatemala Cityyn hostellin omistajalta.
Täällä on hieman vaarallisempaa, mutta asustelemme turvallisella alueella. Siltikin meitä varoiteltiin kun olimme lähdössä läheiselle (noin 10min. Kävely) ostoskeskukselle jättämään kaikki arvotavarat pois sekä mielellään myös miun käsi veska, ettei kukaan kiinnostu matkalla siitä. Jaa-a. No eihän nainen ilman käsiveskaa voi minnekään mennä, mutta teimme hieman varo toimenpiteitä ja Jere kulki rahavyö mukana minne laitoimme kaikki käteisemme ja pankkikortin.

Saimmekin vähän siistittyä vaatekertaamme, nyt kehtaa lähteä Nykkiin shoppailemaan lisää ;) Tylsää oli se että kivat vaatemerkit olivat kaikki espanjalaisia ja hinnoissa näkyi monissa euro hinnat sekä sitten Guatemalan hinnat ja euro hinnat oli jopa 10$ halvemmat kuin Guatemalan hinnat! Ja tämä ei nyt johtunut mistään rahayksiköiden kurssien vaihtelusta vaan ihan rehellisesti oli vaatteet vain yksinkertaisesti täällä kalliimpia kuin euroopassa. Eihän ne vaatteet tietty Espanjasta tänne Keski-Amerikkaan myyntiin ilmaiseksi tule... eli ensi kerralla Epsanjaan shoppailemaan :)

Vielä huominen päivä täällä Guatemala Cityssä ja sitten New Yorkiin! Vähän jännittää millaseen syyniin pääsemme Miamin taikka nykin lentokentällä, kun olemme kuulleet jenkkien olevan raivostuttavan pikkutarkkoja ja ottavan helposti siut syrjään lisäselvityksiä varten, missä sitten saat selitellä tämänhetkistä tilin saldoa myöten aikeesi.

Tämä oli sitten tässä. Latinalainen amerikka tältä erää nimittäin. Toivottavasti pääsemme mahdollisimman pian palaamaan tänne uusien reissujen merkeissä.

Honduras; Diving @ Roatan & Copan Ruins

Roatanin saari kuuluu Bay -saarien ryhmään ja on myös kehittynein sekä turistisoitunein saari Hondurasissa.
Lauttamatka mantereelta tänne kesti puolisentoista tuntia ja sujui oikein mallikkaasti tyynessä merikelissä. Saarelta löytyy lukuisia suuria resortti komplekseja sekä risteily (sellasille Silja Line jättiläisille) turisteille rakennettuja ostos/ranta kohteita.
Saaren Länsi päädystä löytyy alue nimeltä West End, mikä Helsinkiläiselle ei ehkä kuulostaisi siltä halvimmalta alueelta asustella, mutta juuri sitä se on. West End on ainoa alue missä reppureissaaja pystyy elämään vielä jossain määrin budjetissa. Täältä mekin löysimme itsellemme kivan majapaikan; Chillies Guesthouse, mistä saimme Puu Bungalowin missä oli kaksi huonetta ja jaettu wc/suihku sekä keittiö. Yleinen hintataso on täällä jopa Nicaraguan Corn saaria kalliimpi, joten säästääksemme edes jotain lempiraksia päädyimme kokkaamaan muutamana iltana ruokamme itse (mikä oli itseasiassa tosi kivaa!) ja söimme aina aamupalat omasta jääkaapista.

Halvaksihan se oleskelu ei kuitenkaan Roatanilla tullut sillä sukeltamaanhan tänne oli tultu!
Kiertelimme heti ensimmäisenä päivänä muutamat sukelluskeskukset ja löysimmekin mieleisemme; Roatan Divers, se hieman letkeämpi ja ei niin Padi Padisoitunut keskus ;)
Heti ensimmäinen sukellus oli ihan super upea; hylkysukellus 30 metriin ja kun näkyvyys on sen samat 30m koko ajan eikä mitään partikkeleita löydy vedestä oli aika upeaa! Teimme yhteensä viitisen sukellusta per pää ja täytyy sanoa että täällä on ehdottomasti parhaat sukellukset koko Keski-Amerikasta. Ihan mielettömiä näkyvyyksiä koko ajan, uskomattoman paljon isoa hyväkuntoista korallia, paljon kalaa ja kaikkea pientä katseltavaa, sekä kilppareita ja groupereita. Paljon seinämiä, läpi-uinteja, ”luolia” jne.
Hieman erilaista sukelluksista teki myös se että Roatanin riutalla on Leijonakalojen (lionfish) yli populaatiota, eikä tämän kalalajin pitäisi edes olla Karibianmerellä ja näin ollen luonnonpuisto joka pitää huolta riuttojen kunnosta jne. on antanut sukeltajille luvan harppuunakalastaa näitä leijonakaloja! Organisaatio oli jopa järjestänyt kilpailun kuka kalastaa eniten leijonakaloja ja samaan aikaan oli pidetty kokkikouluja; miten valmistaa hyvää ruokaa leijonakalasta :)
Meidänkin divemasterilla oli miltei jokaisella sukelluksella mukana harppuuna ja muutaman kerran pääsimmekin seuraamaan leijonakalojen metsästystä.


Meidän terassilta Roatanilla.

Mie olin suunnitellut ottavani viimeiset rusketukset nahkaani, mutta ei onnistu täällä ei! Koko ranta ja hiekkatie on aivan täynnä hiekkakärpäsiä! Käytiin Jeren kanssa varmaan puoli tuntia rannassa ihmettelemässä ja eihän siellä voinut olla, meidät syötiin alta aikayksikön! Että jäi sitten ruskistukset saamatta... toivotaan Suomeen oikein helteistä ja ihanan aurinkoista kesää siis! Samanlaista kuin viime kesäkin, kiitos! :)

Viitisen täyttä päivää Roatanilla viihdyttiin ja helposti oltaisiin viihdytty pidempäänkin, hiekkakärpäsistä huolimatta ;) Etenkin näin Low seasonilla vaikutti saari oikein mukiin menevältä, vaikka suurinosa turisteista onkin jenkkejä (mm.nykistä ja houstonista tulee Roatanille suora lento!), jotka joko lentävät suoraan saarelle taikka saapuvat hurjan isolla risteily aluksella (niin kuin Silja Line taikka Viikkari). Yksi tuollainen järkäle alus nähtiinkin, eikä enää Karibianmeren risteily kuulostanut yhtään houkuttelevalta, päinvastoin erittäin vastenmieliseltä...

Meidän kämpän terassilla tuli vietettyä mukavia hetkiä riippumatossa loikoillen hyvää kirjaa lukien ja samalla kaikenlaista pientä elämää ympärillä seuraten. Oli kolibreja, papukaijoja, tikkoja, pikkurapuja koteineen maassa, gekkoja, isoja iguaaneja puussa ja ihan oikea kameleontti meidän terassin katossa! Ja tietenkin vakio kissat ja koirat :)

Roatanilla vietiemm yhden ns. ”ylimääräisen” päivän ja nyt meillä onkin sitten jo vähän kiire Guatemala Cityyn. Vielä meillä on aikataulussa yhden päivän ekstra jos jotain sattuu, ei päästäkään yhden päivän aikana määränpäähämme tai jotain :)

Matkasimme Roatanilta ensin lautalla mantereelle ja sitten miltei 4 tuntia San Pedro Sulaan mistä bussin vaihto ja toiset miltei 4 tuntia tänne Copan Ruinas- kylään. Uskomatonta joskus että 120km matka voi kestää miltei 4 tuntia! Etenkin kun on vielä ihan ok tie! Mitä ihmettä?!

Copanista löytyvät yhdet merkittävimmistä Maya raunioista koko Keski-Amerikassa! Ei ehkä ne isoimmat, mutta asukasluvultaan ja merkittävyydestään suurimmat! Copanissa on Maya aikaan asustellut jopa 20 000 asukasta. Aika paljon.
Me päätettiin jättää oppaat tällä erää välistä (olisi tullut aika kalliiksi) ja satsata sitten Guatemalan Tikalilla enemmän. Rauniot oli ihan jees. Olisi auttanut jos olisi pystynyt paremmin hahmottamaan millaiset ne ovat olleet ihan alunperin. Mutta olihan näissäkin siis ihmettelemistä ja kiertämistä.
Ensimmäistä kertaa oltiin katsastmassa Maya kulttuurin jäännöksiä, mutta jostain syystä inkojen ihmeet taikka inkoja ennen olleet yhteisöt (esim. Tiwanaku rauniot Boliviassa) ovat tähän asti vakuuttaneet paremmin miut :)


Copanin raunioit.

Raunioilta menimme papukaija puistoon. Tuo puisto tekee yhteistyötä Hondurasin eläinviranomaisten kanssa ja aina kun heille tulee tapauksia esim. papukaijojen myynnistä laittomasti tuodaan nämä ”kiinni jääneet” papukaijat tänne hoitoon. Myös kaltoinkohdellut taikka omistajiensa hylkäämät papukaijat löytävät tiensä tänne. Puistoista löytyi lukuisia suuria häkkejä erilaisille papukaijoille ja pöllöille. Osa häkeistä oli sellaisia minne me pääsimme sisään kävelemään ja osa papukaijoista oli ihan vapaaltaankin. Ihan huippua oli päästä ottamaan käteen iso Macau papukaija! Hienon hienoja otuksia kyllä ovatkin! Harmi että näitä suuria lintuja otetaan lemmikeiksi ja niiltä leikataan tuoloin myös lentosulat pois, etteivät pääsisi karkuun enää! Sitten kun omistaja tajuaakin papukaijansa elävän sen 20-100 vuotta ja haluaa päästä eroon linnusta se saattaa päätyä tänne. Mutta koskaan eivät nuo sulat joiden avulla linnut olisivat lentäneet kasva takaisin.


Ihana Macaw papukaija!
Meillä oli siis kunnon turistipäivä turistipäivän hintoineen! Ei ollut halpaa raunioilla eikä papukaijoja tuijottelemassakaan.

Huomenna sitten matka jatkuu jälleen. Nyt ei ehditä enää hetkeäkään hengähtää reissaamisten välissä. Huomen aamuna kello kuusi meidät pitäisi tulla minibussi hakemaan. Siitä sitten rajalle ja Guatemalaan ja kohti Tikalin raunioita. Arvioitu matka-aika 7-8h, mutta mie luulen sen olevan ennemmänkin 10h. Katsotaan miten käy! :)

Little Corn Island.

Voi tätä lomailun ihanuutta :) Aurinko on paistanut, rannoilla ollaan maattu, mielettömän hyvää ruokaa syöty massut täyteen ja sukeltamassakin ollaan käyty useamman kerran. Ihan huippua.
Tänne olisi ehdottomasti pitänyt varata se kaksi viikkoa aikaa. Etenkin tähän aikaan vuodesta jos haluaa sukeltaa, sillä tuuli on meidän aikana tuullut väärästä suunnasta emmekä ole päässeet parhaille sukelluskohteille. Harmi!! Olisi ollut mukavaa bongata delfiinejä taikka muutama Hammerhead hai lisää :)

Mutta sukellukset ovat kyllä olleet muutoin ihan jees. Ei mitään ihmeellistä, mutta kaikin puolin perus hyviä ja helppoja. Yhteensä tuli täällä tehtyä 7 sukellusta ja vihdoin olen päässyt yli 70 sukelluksen rajapyykin! Wuhuu =D Täällähän alkaa sadekausi vähitellen tehdä tuloaan, mikä on näkynyt juuri tuon tuulen puolesta ja sitten muutamia sadekuuroja ollaan saatu myös. Ehkä low season näkyy myös turisten määrässä, sillä tuntuu että täällä on tosi vähän ihmisiä.

Saimme siirrettyä lentojamme sen kaksi päivää eteenpäin, tiistaista torstai iltapäivään, mikä tuntuu nyt ihan hyvältä, vaikka tosiaan pidempäänkin olisi viihtynyt helposti.

Me ei olla enää jaksettu koettaa edes pysyä missään budjeteissa, vaan nauttineet mm. herkullisista hieman kalliimmista ruoista täällä. Päivässä ei kuitenkaan tule syötyä kuin se yksi lämmin ruoka niin miksei se sitten voisi olla vähän parempi sellainen?! ;) Täällä on ravintola nimelta Iguanas, missä tarjoillaan kolmenruokalajin menu (sis.alkusalaatti, pääruoka ja jälkiruoka) hintaan 15$ ja tähän asti ollaan syöty siellä aivan mielettömän hyvää pihviä ja kalaa. Kaikki ruoat on tehty niin vimpan päälle ja annokset sisältää aina jotain spessua, kuten fetajuustoa, sinihomejuustoa vai muuta vastaavaa, nam! Ja tästä setistä voi myös valita että ottaako vain pääruoan, jolloin hinta on 10$ mikä on miusta jo aika kohtuu hinta noin laadukkaasta ruoasta! :)
Joka keskiviikko ja lauantai on Tranquilo ravintolan järjestämä bonfire party (kokko rannassa juhlat), mikä taitaa olla saaren isoin tapahtuma ja paikalla on noin 10-30 henkeä :) eli ei mitään massiivisia bileitä löydy täältä, eikä tarvitsekaan!
Mitäs muuta? Eihän me muuta olla nyt tehtykään, kuin sukellettu, otettu aurinkoa ja syöty hyvin :)
Juuri oikeanlaista lomailua.


Näitä ihania papukaijoja oli kaksin kappalein! harmi vain että näiltä Lemmikki papukaijoilta katkotaan tai poistetaan lentosulat, etteivät pääsisi karkaamaan taikka lentämään pois :(


lapset kalassa.

Seuraavaksi lennämme takaisin mantereelle Managuaan, Nicaraguan pääkaupunkiin. Olemme yhden yön siellä ja heti seuraavana aamuna olisi tarkoitus ottaa aamu 5:00 lähtevä bussi Hondurasin San Pedro De Sulaan. Matka-ajan ollessa piiiitkästä aikaa 12 tuntia! Huij. Sieltä sitten Hondurasin rannikolle Karibianmeren puolella La Ceiban kaupunkiin, mistä otamme lautan Roatan -saarelle.
Olimme aluksi menossa Utilalle (kolme saarta; Utila, Roatan ja Guanaja muodostaa Bay -islands ryhmän), minkä pitäisi olla edullisempi ja näin ollen reppureissaaja ystävällisempi saari. Mutta kuulimme että Utilan sukelluskohteet on huonoja ja kalaa vedessä todella vähän, jos ollenkaan! (vissiin aivan ylikalastettu). Tämän jälkeen kun vielä kuulimme että Roatanin riutta on paljon paremmassa kunnossa ja kalaa enempi vedessä ei tarvinnut enää miettiä että kummalle mennään. Eli Roatan täältä tullaan! Muutama päivä vain siellä ja siinäpä ne meidän rantakohteet sitten olikin! Aikaahan on New Yorkin lentoihin enää reilut 2 viikkoa! Huij.

6.5.

Haikein mielin jätimme maissisaaret taaksemme, mutta toisaalta myös innoissamme uusista vielä tulevista jutuista. Emmepä vaan arvanneet että tässä taas tulisi olemaan kolme matkustuspäivää ennen kuin pääsisimme kohtelleemme Roatanin saarelle. Managuasta tänne piti kestää vain 12 tuntia, mutta olimme perillä vasta kuuden jälkeen, eikä yhtään bussia La Ceibaan enää mennyt. Eli yö täällä ja huomen aamuna taas aikainen bussi 5:15 kohti La Ceibaa ja lautta 9:30 Roatanille. Vihdoin!
Valuutanvaihto sujui Nicaraguan Cordobista Hondurasin Lempirasiin helposti, sillä suhde dollariin on näillä valuutoilla kutakuinkin sama 20cordoban/lempirasin ollessa noin yksi dollari. Ja dollarit käyvät näemmä täälläkin oikein hyvin maksuvälineenä.

Nyt ei muuta, unille menon aika täällä, jotta jaksaa taas herätä nejän aikaan aamulla!

Ihanaa Äitienpäivää ihanalle Äitille!!!! :)

SEMANA SANTA & Little Corn island.

Eli yhtä kuin Pyhäviikko = Pääsiäinen espanjaksi.

Keskiviikkona saimme huomata muutaman muunkin suuntaavan Leonia kohden pääsiäisen viettoon, kun Managuassa bussia vaihdettaessa jouduimme odottelemaan noin tunnin jonossa ennen kuin pääsimme minibussiin. Busseja meni kuitenkin miltei koko ajan. Nämä paikalliset matkaajat suuntasivat kaikki kai rannoille Leonin edustalla, sillä Leonin kaupunki ei näyttänyt mitenkään erityisen kiireiseltä.
Itseasiassa koko kaupunki oli ensivaikutelmalta hyvinkin pieni ja miulle kerkesi tulla pieni ahistus että mitä ihmettä me tulemme tekemään kaikki neljä päivää täällä! Mutta hyvinhän ne pääsiäispyhät sujuivat!

Meillä oli Lazybones guesthousissa uima-allas ja Wifi huoneessa! Mitä sitä muuta voikaan toivoa ;)
Nettiä tuli käytettyäkin aika ahkerasti, tuli tutkailtua mm. erilaisia järjestelmä ja kolmannenpolven kameroita, kun ehkä sellaista ollaan New Yorkista hankkimassa ja googleteltua vaikka mitä muutakin. Yhteys oli niin hyvä että Jere katsoi muutamana iltana suomen yhdeksän uutiset ja urheiluruudun koneelta ja muutama jakso Pasila- sarjaakin tuli katsottua :)

Perjantaina lähdimme aamulla Tulivuori lautailemaan! Leonin kuuluisin turisti harraste! Eli otetaan pala lautaa ja kiivetään aktiivisen tulivuoren kraaterille ja lasketaan sen mustaa hiekka/kivi rinnettä alas :) ei siis kraateriin vaan sen ulkopuolelle olevaa rinnettä pitkin.
Koska oli pääsiäinen ei meitä ollut kuin minä, Jere ja 51-vuotias ammattivalokuvaaja miekkonen Coloradosta, yhdysvalloista.
Ensin ajettiin autolla mitei tunti määränpäähämme, missä sitten otettiin pikkureput selkään (sis.suojapuvun, lasit jne) ja lauta kainaloon. Valittavana oli istumalauta taikka seisomalauta ja koska mehän oltiin jo kokeneita Sandboardaajia Jeren kanssa valitsimme seisomalaudat. Ja eikun tarpomaan jälleen kerran ylämäkeen. Onneksi nyt korkeusero ei ollut kuin noin 500m ja huippu saavutettiin alle tunnissa. Huipulla käytiin ihmettelemässä kraateria ja maisemia sieltä.

Sitten meidän super Funkyt suojahaalarit päälle, suojalasit silmille, lauta jalkoihin kiinni ja menoksi! Ja miten vaikeaa se olikin! Samoin tein kun yritin lähteä menemään alamäkeen toivoin jo että olisimpa sitten kuitenkin valinnut ihan vaan istumalaudan! Nyt tämä ”lautailu” ei ollut mitään lähelläkään hiekkadyyneillä lautailua, vaan todella paljon vaikeampaa. Rinne oli tosi jyrkkä (45°) ja hienomman mustan hiekan seassa oli paljon myös isompia kiviä. Pystyssä ei pysynyt juuri ollenkaan ja kääntyminen oli käytännössä mahdotonta :) Mutta alas päästiin hikisenä, mustana ja lihakset totaalisen väsyneinä.
Tällä rinteellä on mitattu alas lasku nopeuksia ja nopeimmillaan voit mennä istumalaudalla jopa 70km/h !! pelottavaa. Ja ompa ihmiset saaneet itsensä ruhjeillekin alas tullessa. Olinkin ihan tyytyväinen kun saimme kunnon suojavarusteet; ranne, polvi ja kyynärsuojat, kypärä vain puuttui.


Jere viilettää alas päin.

Tämä oli yksi Nicaraguan useammasta toimivasta tulivuoresta ja purkautunut viimeksi 1996, jolloin se tuotti jonkin verran laavaa ympäristöön ja Leon sai 10cm:in hiekka/tuhka kuorrutteen! Näitä aktiivisia tulivuoria tarkkaillaan koko ajan ja nyt kun oli mm. tuo Japanin kova järistys, oli myös täällä havaittu ilmeisesti tämän järistyksen vaikutuksesta pientä lisääntynyttä aktiivisuutta tulivuorten uumenissa.

Jc (tämä Coloradolainen herrasmies) osasi kertoa samana iltapäivänä olevasta paikallisesta pääsiäistapahtumasta, minne päätimme mennä yhtämatkaa. Kyseessä oli katutaide tapahtuma, missä kaduille laitettuihin puuraameihin tehtiin erivärisiksi värjätyistä sahanpuruista uskomattoman hienon näköisiä kuvituksia tietenkin eri raamatunaiheista. Kuulimme myös että illalla auringonlaskun aikaan nämä kaikki tuhottaisiin?! En tiedä minkä vertauskuvan mukaan tai miksi näin tehdään. Me kävimme lähinnä vain katsomassa ja JC kuvaamassa näitä hienoja taideteoksia.

Lopput pääsiäisestä vietimmekin hostellimme altaalla, kirjoja lukien, nettiä käyttäen sekä asioita hoitaen. Kaupunki oli todella hiljainen, monien ravintoloiden ja kauppojen ollessa kiinni. Ruokaa kuitenkin saimme ja hyvää sellaista! Ollaan nyt Nicaraguassa ollessamme syöneet aika hyvin; pihvejä ja muita kunnon aterioita. Paikallisia ruokia ollaan kyllä maisteltu, mutta mie en enää jaksa olla vakuuttunut riisin, papujen ja platanoiden (se ei niin makea versio banaanista) herkullisuudesta. Yksi Leonin specialiteeteista oli kana ja liha pihvit jalopeno kastikkeessa! Ihan mielettömän hyvää ja tulista juuri oikealla tavalla. Tuota pitää kokeilla tehdä kotonakin :)

Nythän me olemme jo täällä pienellä maissisaarella ( Little Corn island). Lento sujui oikein mukavasti ja meillä kävi tuuri; pääsimme isompaan koneeseen, minne mahtui miltei 50 matkustajaa. Ilmeisesti saarille tulijoita oli niin paljon että tänne lensi samaan aikaan kolme konetta! Meidän rinkat oli mm. vasta kolmannessa koneessa ja me itse ensimmäisessä :) yksi koneista oli vain 12 paikkainen! Huij! Vaikka koneita tulikin paljon ei rannassa pikku saarelle meneviä turisteja kuitenkaan ollut kuin muutamia. Venematka kesti 30 min.ja vihdoin saavuimme pienelle paratiisisaarelle :) ihanaa.

Heti matkalla toiselle puolen saarta (minne olimme menossa majoittumaan) törmäsimme sukelluskeskuksella tuttuihin; James ja Melissa olivat vielä täällä! Tämä pariskunta oli meidän kanssa samaan aikaan Boliviassa Sucressa syksyllä (hekin) ja silloin jo puhuivat että ovat tulossa tänne ja että aikovat olla ainakin sen aikaa kun James tekee divemaster kurssin eli muutaman kuukauden. En olisi vain ikinä uskonut heidän olevan vieläkin täällä!

Saaren toisella puolen sijaitsee muutamia eritasoisista puubungaloweista kyhättyjä resotteja. Saimme huoneen 10$/yö ja ehdimme jo iloitsemaan tästä edullisesta hinnasta. Kunnes tajusimme että huoneemme sänky oli aivan hirvittävä, kolmen surkean (ja varmaan homeisen) patjan viritelmä ja huone niin kuuma, ettei siellä yksinkertaisesti meinanut voida nukkua. Sitten vielä verenhimoiset moskiitot siihen päälle niin jee. Miulla oli ehkä huonoin yö koko reissulla! Aamulla oli pakko käydä suihkussa, kun oli hikoillut niin paljon yöllä. Aloimme miettimään meidän vaihtoehtoja... Joko kärvistelisimme tuossa ja säästäisimme sen 5$ per pää per yö (muiden majoitusten ollessa hintaa 20$/yö) taikka vaihtaisimme tällä rannalla parempaan bambumajaan. Hinta olisi noussut sitten 25$/yö. Olimme kuulleet Jamesiltä ja Melissalta sekä laivamatkalla tapaamaltamme kaverilta Sun shine hotellista, missä huone ilmastoinnilla, kaapeli tv:llä ja omalla kylpyhuoneella olisi 20$/yö ja päätimmekin lähteä heti aamusta kysymään huonetta sieltä. Meitä ei niin haitannut millä rannalla olisimme, sillä parhaimmalle rannalle sai kuitenkin kävellä sen parikymmentä minuuttia asui missä päin saarta vain.

Ja kylläpä olimme tyytyväisiä kun saimme huoneen Sun Shinilta! Vaikka alkuun tuntuikin että tämäkin huone on aivan kosteuden turmelema, tekee ilmastointi huoneelle kuitenkin ihmeitä ja piiitkästä aikaa meillä on oma vessa ja suihku! Jee! Ja huone on tosiaan ihan hotelli huone tasoa, sementti rakennuksessa, eikä mikään sinne päin kyhätty bambu maja viritelmä ;)
Plussaa on vielä keittiö, mitä saamme käyttää ja yläkerrassa oleva tila, mistä löytyy kolme biljardipöytää, pingis pöytä ja muita pelejä plus baari. Ei huono :)
Meidän kanssa hotellissa majailee vielä nyt sitten meidän ensimmäinen uusi tuttavuus Malta, saksalainen puunveistäjä :) ja kaksi hassua kissaa ja yksi koiranpentu :)

Kuulimme myös jälkikäteen että meidän ensimmäisestä majapaikasta löytyy bedbucks:eja (sänkykirppuja?)! Ja heti alettiin syynäämään meidän ”hyttysten”puremia tarkemmin, ettei nää nyt vaan olisi minkään bedbucksien tekosia?! Eikä meidän kai auta muu kuin toivoa, muutoin ollaan aika varmasti tuotu ne mukanamme sieltä tänne meidän uuteen majapaikkaan.

Saari eroaa manner Nigaraguasta kielensä puolesta; täällä suurinosa puhuu englantia! Koulussa opetetaan espanjaa, mutta kaikki puhuu englantia, toisilleenkin. Tosi outoa olla pitkästä aikaa paikassa missä paikalliset puhuvat englantia paremmin kuin me! Täällä on oikeasti jo vähän Karibia meininkä, ihmisten ollessa mustia ja englanninkeiltäkin puhutaan vähän omalla tyylillä :)


Little Corn Island.

Täällä on ihanan vähän ihimisiä ja turisteistakin tuntuu että useampi on täällä asustelemassa pidemmänkin aikaa, eikä vain viikkoa niin kuin me! Saksalainen Maltakin tuli tänne kuukaudeksi ja sai vielä saman hotelli huoneen kuin me 250$/kk !! edullista sanon minä :)

Nyt olemme nauttineet auringosta ja ihanasta rannasta ja saaren huippuhyvästä hengestä. Täällä on letkeää.

Pidetään peukkuja hyville keleille ja tuleville sukelluksille!

30.4.2011

Hei vaan hei, niin kivaa on ollut että vaikkei meillä enää olisikaan aikaa niin ollaan yrittämässä siirtää meidän lentoja täältä saarelta takaisin mantereelle muutamalla päivällä. Enempään ei ole varaaa, mutta se parikin päivää täällä lisää kelpaa kyllä!

Sukeltamassa ollaan oltu jo nelisen kertaa ja ihan jees sukelluksia. Näkyvyydet tuntuu ihan super hyviltä (10-15m) Isla Coiban jälkeen ja lämpötilatkin on tasaista 29°C, eikä ole virtauksia eli helppoa, nautinollista sukeltamista.
Näillä mennään ja seuraavaa postausta vasta sitten mantereelta, netti täällä ei mitenkään helposti saatavilla.

Hauskaa Vappua!